jotta voisin rakastaa -kirja, Keiju vihreäsalo

Jotta voisin rakastaa – rakkauden anatomia on Keiju Vihreäsalon tietokirja rakkaudesta, pelosta, särkymisestä ja rakkauden esteistä.

Mitä on rakkaus? Miksi pelkäämme rakastaa? Rakkaudesta ja pelosta puhuttaessa rakkaus ja pelko jäävät helposti kumpikin hämäräksi metaforiseksi hötöksi. Suuria abstraktioita kummatkin. Jos kerran kaikki haluavat rakastaa – miksi kaikki eivät vain rakasta?

Tätä ristiriitaa ymmärtääkseni tarkastelin pelon konkreettisia anatomis-fysiologisia rakenteita: mitä inhimillisissä kohtaamisissa tapahtuu ja minkälaiset kohti ja poispäin vetäytymisen voimat meitä kaikkia ohjaavat.

Kun tarkastelee rakastamisen patologian rakennetta, näkee sen sivusta, rivien väleistä ja läpi katsomalla jotain olennaista rakkaudesta. Pelon läpi katsottuna rakkautta on helpompi ymmärtää.

Rakkaus on kohtaamista, kohtaaminen on liikettä.

Rakkauden täsmällisin määritelmä on, että se on kohtaamista. Kohtaaminen tapahtuu aina samaan aikaan suhteessa itseen että toiseen – toista on vaikea kohdata kohtaamatta itseä. Määritelmä sisältää ajatuksen dynaamisuudesta. Kohtaaminen rakkaudessa on liikettä. Rakkaus ei ole staattista, pysähtynyttä, se ei suostu jähmettymään. Liike jatkuu pysähtymättä.

Rakkauden ehkä suurin harha on se, että joskus päästäisiin perille suhteeseen tai tilaan, jossa voi kokea vain hyviä tunteita. Että kaikki hankalat hetket loppuvat, ja sitten on vain perillä olemisen autuus. Paradoksaalisesti näin voikin olla, muttei koskaan ilman kohtaamiseen kuuluvaa liikettä. Rakkausoptimistinen lopputulema olisi tämä: Kun suostuu kohtaamiseen ja liikkeeseen, löytää etsimänsä onnen. Rakkauden.

Jotta voisin rakastaa on narratiivinen tietokirja rakkaudesta. Tarkastelen rakkautta, pelkoa ja rakastamisen esteitä analyyttisesti ja lähdekirjallisuuden kanssa keskustellen, mutta kerron myös anekdootteja omasta elämästäni. Näin analyyttinen katse saa tarinoista värisävyt, sillä rakkaus taipuu huonosti puhtaan kolean järjen kielelle. Toisaalta analyyttinen ote antaa ryhtiä, jota ilman rakkaus on suloista, mutta siinä ei ole minkäänlaisia tarttumapintoja rationaaliselle mielelle, joka haluaisi ymmärtää. Edes jotain.

Anekdootit elämästäni ovat tosia, mutta siinä määrin alkuperäisestä kontekstistaan irrotettuja ja tarinan palvelukseen asetettuja, että ne ovat oikeastaan muuttuneet fiktioksi. Pienet  irralliset tarinat muutamasta eri suhteesta muodostavat yhdessä narratiivin, joka palvelee kirjaan valittua analyyttista näkökulmaa. Näin ne eivät niinkään kerro minusta tai jostain tietystä tai tietyistä suhteista mahdollisimman todenmukaisesti ja suhteen dynamiikan hienoja sävyjä kuvaten, vaan illustroivat ensisijassa rakastamiseen liittyvää pelkoa valitun analyyttisen tulokulman ehdoilla.

Oman elämäni dokumentaarista kuvausta enemmän minua kiinnosti kysymys, mitä on rakkaus?

Tilaa kirjasi täältä
Lue lisää Keijusta