Tutkiminen, tarinoiden kertominen ja kirjoittaminen ovat ehkä kaikkein suurimpia intohimojani työn ja tekemisen saralla.
Kirjoittaessani yhdistän analyyttisen ajattelun tarinankerrontaan. Itselleni kirjoittamisen mielekkyys syntyy, kun tutkiva ote kohtaa mahdollisuuden kuvata todellisuuden vaikeasti hahmotettavia ilmiöitä karsimatta ilmaisun kauneutta. Silloin voi olla samaan aikaan tutkija ja tarinoitsija. Kirjojen ja akateemisten tekstien lisäksi olen kirjoittanut myös blogeja Hidasta elämää -sivustolla. Blogeista on tykätty yli 160t kertaa!
Erityisemmin asiaa suunnittelematta kiinnostuksen kohteeni ovat muodostaneet intiimin linjan: graduni tein seksuaalisuudesta, sukupuolesta, seksuaalikasvatuksesta ja -politiikasta. Sen jälkeen tein väitöskirjan perheestä — ydinperheymmärryksen historiallisesta muotoutumisesta ja hyvinvointipoliittisista käytännöistä, joilla (ydin)perheenä elämistä tuetaan ja ohjataan. Viimeisimpänä kirjoitin maallikoille suunnatun narratiivisen tietokirjan rakkaudesta ja pelosta. Tällä hetkellä tarkastelen reproduktiopotentiaalin paikkaa yhteiskuntajärjestelmässä tutkimushankkeessa, jossa tarkastellaan suomalaisen synnytyskulttuurin murrosta.
Minua kiinnostavat kysymykset ja ilmiöt, jotka ovat joillekin itsestäänselvyyksiä. Olen kiinnostunut menemään annettujen perusasioiden taakse. Tältä pohjalta olen ensin ollut kiinnostunut siitä, mitä on sukupuoli ja seksuaalisuus? Sitten siitä, mikä on perhe? Ja nyt siitä, mitä on rakkaus? Entäpä kuulumisen dynamiikan sukupuolittuminen?
Joillekin nämä kysymykset ovat outoja, itsestäänselvyyksiä. Mutta juuri se on kiinnostavaa: luulemme, että ilmiöt ja käsitteet ovat läpinäkyviä ja läpinäkyvyydessään lähes merkityksettömiä. Mutta eivät ne ole. Ei ole merkityksetöntä, mitä kuvittelemme sukupuolen, seksuaalisuuden, perheen tai rakkauden olevan. Koska elämme todeksi sitä, mitä kuvittelemme todeksi.