Rakastaminen on rakkauden valitsemista yhä uudestaan ja uudestaan. Se on valintaa kohdata toinen, haluta nähdä toisen ihmisyys ja kauneus. Se on valintaa nähdä toinen suopeassa valossa kriittisyyden sijaan. Se on valintaa seistä toisen rinnalla, haluta valita rakkaus pelon sijaan. Se on valintaa opetella näkemään itsessä kaikki se, mikä estää valitsemasta rakkautta ja saa putoamaan pelkoon. Rakkaus on kohtaamisen valitsemista.
Siihen tarvitaan kaksi. Rakkaus on yhteiseen tilaan tulemista yhdessä, sekä sinä että minä. Se on rohkeutta olla paljas ja suojaton ja luottamusta siihen, että toinen kunnioittaa alastomuutta, ei käytä sitä hyväksi ja on valinnut katsoa näkemäänsä suuren myötätunnon valossa. Parhaimmillaan toinen saa loistamaan, kasvamaan ja kukoistamaan. Pahimmillaan syö omanarvontunnon, vie tilan olla erehtyväinen ja inhimillinen, saa kutistumaan ja hengittämään varovaisesti.
Rakkaus on kokonaisen ihmisen näkemistä. Jos ihmisestä poistetaan hänen kasvukipunsa ja kasvunpaikkansa, puutteensa, haurautensa ja heikkoutensa, lopulta pyyhimme hänet pois. Valikoimalla luonteenpiirteet ja ominaisuudet, joita halutaan, mitätöidään ihminen kokonaisuutena. Jäljelle jää vaan fantasia täydellisyydestä.
Unelma täydellisestä suhteesta voi toteutua elämällä ja rakastamalla rohkeasti oikeita, hengittäviä ihmisiä, oikeine mielipiteineen ja tunteineen.
