Istun Oulunkylän apteekissa pyllyn näköisenä ja jonotan lääkkeitä vaivoihini. Yskä, astma ja mielenvikaisuus tekevät hulluksi.
Harmaa mies hyvässä alkoholimarinadissa lähestyy ja huutaa jo kaukaa, että kylläpä olet kaunis nainen.
Ai minäkö? Ryhdistäydyn. Itsetunto kasvaa kaksi astetta.
Jutustelemme niitä näitä (hänellä on kaksi lasta, viisi lastenlasta, rakastaja, revähtänyt reisi, eikä hän ole väleissä poikansa kanssa). Kerron olevani naimisissa (näissä tilanteissa kannattaa aina olla naimisissa) ja lapsia on kaksi (se on totta).
Mies kertoo, että voisi vain katsella minua.
Kyllä näillä ilman suodatinta ajatuksiaan laukovilla tien varjoisaa puolta kulkevilla on oma paikkansa tässä universumissa. Infektioastmasta ja ”kylkivälilihasten tulehdustilasta” huolimatta tunnen heti oloni hehkeämmäksi.
Ehdotan, että mies selvittää välinsä poikansa kanssa. Se voisi olla hyvä juttu.
Tulee vuoronumero 252 ja Erkki (nimi muutettu) lähtee noutamaan lääkkeitään.
Stories of Life on sarja vanhoja Facebook-päivityksiä, joita on toivottu uusintoina. Facebook on minulle ennen kaikkea jakamisen ja tarinoidenkerronnan paikka. Jaan tarinoita vähän tutummille ystäville ja tällä tavalla säilytän itselläni tunteen, että tarinani ovat yksityisiä. Mutta ajan kuluessa niistä häviää yksityisyys, ja silloin ne ovat vain tarinoita. Anekdootteja elämästä. Silloin ne voi jakaa jo vaikka vähän muidenkin kanssa. Tarinoina elämästä.
